Keltainen liikennesää: Ollaanko me todella näin huolissamme?

Keltainen liikennesää ja huono ajokeli, joillekin nämä ovat vain puheenaiheita, mutta meille muille, jotka liikkuvat työmatkoilla, tämä on todellinen haaste. Miksi meillä ei ole avaimia omaan turvallisuuteemme? Miksi jokaisen suomalaisen ei pitäisi ottaa vastuu omasta ajotavastaan, vaan syyttää sääolosuhteita?

Meidän tulisi opetella ajamaan huonoissa olosuhteissa, ei piiloutua sääntöjen taakse. Onko tämä jatkuva varoitus vain keino siirtää vastuu muualle? Kyllä, tie voi olla liukas, mutta se ei oikeuta lipsumaan vastuusta ja olemaan huolehtimatta omasta ajamisesta. Eikö olisi parempi keskittyä siihen, miten me voimme parantaa omaa ajotaitoa ja varustautua oikein, sen sijaan että valitetaan jo etukäteen huonoista keleistä?

Samaan aikaan, kun me keskitymme liikenteen turvallisuuteen, tulisi myös muistaa, että tämä on osa suurempaa kuvaa: Suomalaisten omistusoikeus ja oikeus liikkuvuuteen. Jos valtio rupeaa puuttumaan liikaa liikennesääntöjen kautta, mikä on seuraava askel – ajoneuvojemme valvonta ja rajalliset liikkuvuusmahdollisuudet? Sääntöjen ja rajoitusten lisääntyminen ei vie meitä eteenpäin, vaan luo vain enemmän byrokratiaa ja epävarmuutta.

Keltainen liikennesää sääntö on muistutus siitä, että meidän on oltava valppaina, mutta se ei voi olla tekosyy laiminlyödä omaa vastuuta. Jokaisen on mietittävä omaa ajotapaansa ja varmistettava, että se on turvallista huolimatta ulkoisista olosuhteista. Eikö olisi aika aloittaa keskustelu oikeista ratkaisuista, jotka tukevat suomalaisten yrittäjyyttä ja liikkuvuutta, eivätkä luo uusia esteitä?