Keltainen liikennesää: Lait ja järjestys vai kaaos?

Enontekiön talvisessa aamussa on jotain rauhoittavaa, mutta keltainen liikennesääntö muistuttaa meitä siitä, kuinka heikkoja me olemme taipumaan sääntöjen alle. Lauantaiaamuna 8:45, kun lumi tai räntä peittää tien, pitäisi jokaisen kuljettajan ymmärtää, että liikenteessä on noudatettava varovaisuutta. Silti, mitä me näemme? Nopeusrajoituksia rikotaan ja valokytkimet jäävät käyttämättömäksi. Onko oikeasti niin vaikeaa ymmärtää, että liikennesäännöt ovat meidän kaikkien turvallisuuden etu?

Miksi suomalaiset, jotka muuten arvostavat järjestystä ja kurinalaisuutta, eivät voi noudattaa yksinkertaisia sääntöjä? Keltainen liikennesääntö on varoitus, ei ehdotus. Kun ajaminen on hankalaa, liukkaat tiet pitäisi ottaa vakavasti. Onko ylpeys ja itsekkyys nostettu niin korkealle, että se peittää alleen turvallisuuden ja yhteisön hyvinvoinnin? Jos et itse osaa ajaa varovasti, niin pysy vaikka kotona.

Meidän on vaadittava enemmän, ei vain itseltämme vaan myös muilta. Liikennekulttuurin on kehittyttävä, ja tämän kehityksen täytyy alkaa jo nuoresta iästä. Meidän on opetettava lapsillemme, että liikennesäännöt eivät ole ohjeita, vaan elintärkeitä sääntöjä, jotka suojelevat meitä kaikista suurimmalta vaaralta — omalta tyhmyydeltämme.

Tämä ei ole vain liikennesääntöjen noudattamista; tämä on kysymys suomalaisesta identiteetistä ja kunnioituksesta toisiamme kohtaan. Jos emme osaa kunnioittaa perusasioita, miten voimme odottaa, että muut kunnioittaisivat meitä? Nyt on aika herätä ja ottaa vastuu, ettei keltainen liikennesääntö muutu pelkäksi vitsiksi, josta puhutaan vain liikenneonnettomuuksien jälkeen.