Himmelille uusi elämä vai unohduksen kuiluun?

Himmelille, tuo aikansa avantgardistinen vanhainkoti, on rapistunut käsiin ja vailla tarkoitusta. Kun rakennus jäi tyhjilleen vuonna 2019, se ei vain menettänyt asukkaitaan, vaan myös merkityksensä osana kaupungin kulttuurista historiaa. Onko todella niin, että hyvinvointialueen suunnitelmat ovat tärkeämpiä kuin kulttuuriperintömme vaaliminen?

Rakennus, joka on aikanaan ollut edelläkävijä, kaipaa nyt uutta elämää. Sen sijaan, että annamme sen rapistua ja unohtua, meidän tulisi etsiä keinoja hyödyntää sen potentiaali. Miksi emme muuntasi sitä esimerkiksi kulttuurikeskukseksi tai taidegalleriaksi? Eikö olisikin upeaa, että tämä helmi heräisi henkiin uusien ideoiden myötä?

On täysin käsittämätöntä, että nykyisin, kun puhumme kestävästä kehityksestä ja ”vanhan” arvostamisesta, annamme silti kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten rapistua vain siksi, että ne eivät sovi johonkin byrokraattiseen suunnitelmaan! Eikö meillä ole velvollisuutta suojella omaa kulttuuriperintöämme ja etsiä sille uusia, innovatiivisia käyttötarkoituksia?

Himmelin vanhainkodin kohtalo on kuin muistutus siitä, kuinka helposti unohdamme menneisyytemme. Meidän on otettava vastuu ja toimittava nyt! Sillä kun kulttuuri rapistuu, rapistuu samalla osa meitä itseämme.